Berliinin muuri murtuu!
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimius ja sen noudattamista valvova
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat nykyajan eurooppalaisen oikeuden
tärkeä tukipilari. Sopimus solmittiin toisen maailmansodan jälkeen,
jotta Euroopassa koetut julmuudet eivät enää toistuisi. Ihmisoikeuksia
pidetään nykyään Euroopassa ja muuallakin oikeusjärjestyksen
perusarvoina, joiden puitteissa lakeja pitäisi sekä säätää että
soveltaa. Ihmisoikeusjuridiikan huolenaiheena on ennen kaikkea
valtioiden vallankäyttö. Paitsi, että sen tulee olla laillista, myös
tavoiteltavien päämäärien tulee olla hyväksyttäviä ja käytettyjen
keinojen oikeassa suhteessa näihin päämääriin.
Luennolla
kerrotaan eräästä tärkeästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
tapauksesta, joka liittyy nykyaikaa Euroopassa edelleen määrittävään
spektaakkeliin: Berliinin muurin murtumiseen, joka merkitsi idän ja
lännen välisen kylmän sodan päättymistä. Tapauksessa
Streletz, Kessler ja Krenz vastaan Saksa
koko eurooppalainen oikeudellinen ajattelu jotutui kriittiseen testiin.
Kyse oli siitä, että vastikään yhdistynyt Saksan valtio oli pannut
mainitut jutun kantajat, jotka olivat entisen Itä-Saksan johtajia,
rikosoikeudelliseen vastuuseen Berliinin muurilla pakoa länteen
yrittäneden ihmisten kuolemista. Kantajat väittivät, että
rajavartioinnissa kyse ei Itä-Saksan voimassa olleen lain mukaan ollut
rikoksista, mistä syystä Saksa oli loukannut heidän
ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan kirjattua oikeuttaan: ei rangaistusta
ilman lakia! Voimmeko saada tämän ns. Muuritapauksen (
der Mauerfall) kiemuroista jotakin selville nykyajan juristin eetoksesta?