Viides luento

Berliinin muuri murtuu!

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimius ja sen noudattamista valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat nykyajan eurooppalaisen oikeuden tärkeä tukipilari. Sopimus solmittiin toisen maailmansodan jälkeen, jotta Euroopassa koetut julmuudet eivät enää toistuisi. Ihmisoikeuksia pidetään nykyään Euroopassa ja muuallakin oikeusjärjestyksen perusarvoina, joiden puitteissa lakeja pitäisi sekä säätää että soveltaa. Ihmisoikeusjuridiikan huolenaiheena on ennen kaikkea valtioiden vallankäyttö. Paitsi, että sen tulee olla laillista, myös tavoiteltavien päämäärien tulee olla hyväksyttäviä ja käytettyjen keinojen oikeassa suhteessa näihin päämääriin.

Luennolla kerrotaan eräästä tärkeästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksesta, joka liittyy nykyaikaa Euroopassa edelleen määrittävään spektaakkeliin: Berliinin muurin murtumiseen, joka merkitsi idän ja lännen välisen kylmän sodan päättymistä. Tapauksessa Streletz, Kessler ja Krenz vastaan Saksa koko eurooppalainen oikeudellinen ajattelu jotutui kriittiseen testiin. Kyse oli siitä, että vastikään yhdistynyt Saksan valtio oli pannut mainitut jutun kantajat, jotka olivat entisen Itä-Saksan johtajia, rikosoikeudelliseen vastuuseen Berliinin muurilla pakoa länteen yrittäneden ihmisten kuolemista. Kantajat väittivät, että rajavartioinnissa kyse ei Itä-Saksan voimassa olleen lain mukaan ollut rikoksista, mistä syystä Saksa oli loukannut heidän ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan kirjattua oikeuttaan: ei rangaistusta ilman lakia! Voimmeko saada tämän ns. Muuritapauksen (der Mauerfall) kiemuroista jotakin selville nykyajan juristin eetoksesta?